"Visioni": Vammaisuus vajavuudesta vahvuudeksi

Olen jo yli kahdenkymmenen vuoden aikana luennoinut monenlaisista vammaisuuteen liittyvistä kysymyksistä niin yliopistossa kuin erilaisissa seminaareissakin sekä pienille että suuremmille yleisöille. Se on aina varsin antoisaa, ja jo yhdenkin virheellisen käsityksen korjaantuminen on voitto sinänsä:)

Arjessani toimin "asennekasvattajana" varsin usein siihen erityisemmin pyrkimättä. Joskus pelkkä pyörätuolilla liikkuminen "yllättävissä ympyröissä", kuten yliopiston käytävillä, kirjamessuilla tai kenkäkaupassa, ihan tavallisissa paikoissa siis, avaa kanssakulkijoiden silmiä. Aito kohtaaminen onnistuu rohkeasti kohti kulkemalla ja silmiin katsomalla.

Siispä:

Katso, älä tuijota.
Kysy, älä oleta.
Kohtaa, älä ohita.


Kannattaa muistaa, ettei vammaisuus tartu koskaan, mutta asennevammaisuus on luonteeltaan varsin helposti periytyvää. Vaikka tiedon sanotaankin lisäävän tuskaa, haluan kuitenkin luottaa siihen, että juuri asianmukaista tietoa lisäämällä pystytään kitkemään ennakkoluuloja.

Tältä sivulta löytyvien linkkien kautta pääset seuraamaan minun järjenjuoksuani. Kyllä, järkeni juoksee, vaikka jalkani ovatkin aina tukevasti irti maasta...

Oman "vaikuttamistyöni" ytimessä ja sydäntäni lähinnä ovat etenkin seuraavat teemat.

CP-vamma ja sen kanssa eläminen:

Inklusiivinen kasvatus ja yhteiskunta:

Tämä synnynnäinen liikuntavamma on ollut "seuralaisenani" jo yli 46 vuoden ajan (spastinen diplegia -diagnoosi kahden vuoden iässä). Jos kaipaat lisää sekä teoreettista että elämänmakuista tietoa tästä monimuotoisesta vammasta, kannattaa lukea Järjenjuoksuja - Elämää CP-vamman kanssa - kirjani.

Kannatan inklusiivista kasvatusta ja kaikille yhteistä koulua kaikilla koulutusasteilla aina, kun se on vamman omaavan yksilön edun mukaista. Yhdessähän täällä kuitenkin eletään, eikä eriskuntaa ole onneksi olemassakaan.

Vammaisuus ja voimaantuminen:

Vammaispalvelut eilen, tänään ja huomenna:

Vaikeakaan vamma ei ole este itsenäiselle, tavalliselle ja hyvälle elämälle, mutta on selvää, että vammaisuus aiheuttaa usein haasteita jokapäiväiseen arkeen. Vaikka oikeus muun muassa opiskeluun, työhön, vanhemmuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen kuuluu periaatteessa kaikille, käytännössä näin ei suinkaan välttämättä ole. Kauniit puheet ja todellisuus eivät siis valitettavasti vastaa aina toisiaan. Onneksi vertaistuesta voi saada voimaa niin elämän iloissa kuin suruissakin.

Henkilökohtainen apu ja avustajien työnantajana toimiminen ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässäni ja omakohtaista "taistelukokemusta" perusoikeuksien toteutumiseksi ja tarkoitustenmukaisten palvelujen saamiseksi löytyy aika paljon.