Sanojen ja sävelten siivin...

Vietän vapaa-aikaani pääosin hyvän kirjallisuuden ja musiikin parissa. Lukijana olen lähes kaikkiruokainen. Koska olen utelias ja tiedonjanoinen, kirjastosta lainattavien kirjojen lista pitenee koko ajan.

Olen aina tykännyt myös kirjoittamisesta. Tavoitteena onkin julkaista joskus vielä kolmas kirja. Aihioita on jo useampaankin teokseen ja uusia ideoita saattaa syntyä myös täysin odottamatta, vaikkapa keskellä yötä...

Rytmikkäät lattarit saavat yhä entiset tanssijalkani vipattamaan. Rauhallinen instrumentaalimusiikki puolestaan tyynnyttää tehokkaasti levotonta mieltä.

Pianoa olen soitellut lähinnä omaksi ilokseni jo yli neljänkymmenenviiden vuoden ajan. Tutuiksi ovat tulleet niin lukuisat klassisen musiikin helmet, suositut iskelmät kuin pop-hititkin useilta eri vuosikymmeniltä.

Ukulele on sen sijaan melko uusi tuttavuus, kun halusin testata, vieläkö tässä iässä on mahdollista oppia uusia "temppuja". Voin sanoa, että vahvalla never stop learning -asenteella ja sinnikkäällä harjoittelulla sekin onnistuu.

Vaikka en olekaan käsistäni kovin kätevä, tykkään kuitenkin "nikkaroida” – nimittäin kotisivuja. Niinpä omien sivustojeni visuaaliset ilmeet saattavatkin joskus päivittyä ihan muuten vaan :)

Matkamuisteluja ja reissu-unelmia...

Minua ovat aina kiinnostaneet myös eri kielet ja kulttuurit. Tällä hetkellä kartutan saksan kielen taitojani WordDiven avulla ihan vain oppimisen tarjoaman ilon vuoksi.

Silloin, kun vielä matkustelin maailmalla ihan perinteisesti, hiihtolomilla ehdoton suosikkikohteeni oli Playa del Ingles Gran Canarialla.

Kesäisin en ole oikeastaan koskaan Suomesta pois kaivannut, mutta perheen yhteisillä kesälomareissuilla tutuiksi tulivat aikoinaan kauniin kotimaamme lisäksi myös Ruotsi ja Norja. Lapin luonto suorastaan lumosi minut.

Nyt haaveilen virtuaalisesta matkasta. Kohteena voisi olla esimerkiksi Barcelona, Pariisi tai Rooma.

Oi niitä aikoja...

Vaikka yleisesti ottaen viihdyn varsin hyvin itsekseni, kaipaan silti välillä edelleen parhaita ystäviäni.

Koti on ilottomampi ja elämä huomattavasti tylsempää ilman pientä karvaista tassuttelijaa.

Onneksi kuitenkin yhteisten aikojen muisteleminen nostaa yhä hymyn huulille.