Olen jo yli 25 vuoden aikana luennoinut monista vammaisuuteen liittyvistä aiheista niin yliopistolla kuin erilaisissa seminaareissakin sekä pienille että suuremmille yleisöille. Se on ollut aina varsin antoisaa, sillä koen, että jo yhdenkin kuulijan ajattelun avartaminen on "voitto". Arjessa koen usein olevani asennekasvattaja, kun jo pelkkä pyörätuolilla liikkuminenkin aivan tavallisissa paikoissa herättää edelleen monissa kanssaliikkujissa vähintään hämmennystä.

Jos erilaisuus pelottaa, on hyvä muistaa, ettei vamma koskaan tartu. Sen sijaan asennevammaisuus on ikävä kyllä varsin herkästi periytyvä ominaisuus. Vaikka tiedon sanotaankin lisäävän tuskaa, haluan kuitenkin luottaa siihen, että juuri asianmukaista tietoa lisäämällä pystytään kitkemään ennakkoluuloja. Näin vammaisuus voidaan nähdä entistä enemmän hyväksyttävänä erilaisuutena ja itse asiassa luonnollisena osana ihmisyyden kirjoa. Kuinka tylsä maailma olisikaan, jos olisimme kaikki keskenämme täysin samanlaisia. Siispä:

Tämä synnynnäinen liikuntavamma on ollut "seuralaisenani" lähes 50 vuoden ajan. Jos kaipaat lisää sekä teoreettista että elämänmakuista tietoa tästä monimuotoisesta ja edelleen varsin usein väärin tulkitusta vammasta, kannattaa lukea Järjenjuoksuja-kirjani.

Kannatan inklusiivista kasvatusta ja kaikille yhteistä koulua aina, kun se on vamman omaavan yksilön edun mukaista. Yhdessähän täällä kuitenkin eletään, eikä eriskuntaa ole onneksi olemassakaan.

Henkilökohtainen apu ja avustajien työnantajana toimiminen ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässäni ja omakohtaista "taistelukokemusta" perusoikeuksien toteutumiseksi ja tarkoitustenmukaisten palvelujen saamiseksi löytyy aika paljon. Ja luulenpa, että sinnikkyyttä tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin.

Uudistuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa oleellista on, että asiat muuttuvat niiden myötä entistä paremmiksi. On turha korjata sitä, mikä toimii hyvin jo nyt.

Vaikeankaan vamman ei tarvitse olla este omannäköiselle ja hyvälle elämälle, mutta on selvää, että vammaisuus aiheuttaa usein haasteita jokapäiväiseen arkeen. Vaikka oikeus muun muassa opiskeluun, työhön, vanhemmuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen kuuluu periaatteessa kaikille, käytännössä näin ei suinkaan välttämättä ole. Kauniit puheet ja todellisuus eivät siis valitettavasti aina vastaa toisiaan.

Vaikka rajoitteita ja vaikeuksia ei tule kieltää, liiallisesta ongelmakeskeisyydestä tulisi viimeinkin siirtyä vahvuuksien korostamiseen, niitä kun löytyy ihan jokaiselta ihmiseltä, on hänellä sitten jokin diagnoosi tai ei. Mielestäni henkilökohtaiset ykslölle itselleen merkitykselliset tavoitteet ja suuretkin unelmat kuuluvat kaikille.

Tarjoan positiiviseen psykologiaan pohjautuvaa ratkaisukeskeistä valmennusta verkon välityksellä kiinnostuneella, kunnioittavalla ja kannustavalla otteella valmennettavaa aidosti kuunnellen ja eteenpäin vieviä kysymyksiä esittäen.

Mikäli tavoitteesi kaipaavat terävöittämistä tai koet tarvitsevasi rohkaisua unelmasi toteuttamiseen, olet lämpimästi tervetullut Voimaantumisen polulle.

Katsotaan yhdessä, miten voisin tukea juuri sinua yksilöllisellä matkallasi.